Näissä kuvissa kersat kuuden päivän ikäisiä. Tässä esittäytyy vissiin kilpikonnatyttö eli SBI f.
Sama likka ku edellä. Nenässä ihana väritys - yläosa tumma ja alaosasta tulossa tietysti punertava, kun kilppareita ollaan. :)
Tässä toinen likka jo vähän raottelee simmujansa. :) Sinikilppari taitaa olla, nenässä hauskan röpeliäinen väritys hänellä. EMS-koodistossa SBI g.
Napita tutustuu kersoihin...
Tässä esittelen sinistä (?) poikaa, SBI a, taustalla pentujen asumus nimeltä sukkalaatikko.
Pennut ovat viikon aikana kasvaneet reippaasti, semmosia 200-grammasia ovat. Harjoittelevat jo sähisemistä (jonka itse pelkäsin olevan jotain hengitysongelmaa, kun ääntä tuosta sähinästä ei lähde, onneksi on kokeneempia ihmisiä neuvomassa :D). Tyttöjen silmät jo hieman avautuvat, pojalla pysyy tiukasti kiinni. Kauhea huuto alkaa, kun ottaa kersoja syliin/punnitukseen/kuvattavaksi ja huolestunut mamma tuijottelee sukkalaatikosta, jotta kersat takaisin ja heti!
* * *
Napita on oppinut lyhyen ajan sisällä muutaman opetuksen elämästä.
Viikko-pari sitten neiti putosi vessanpönttöön. Ehkä tästä opimme jotain! Pesusta ei hirveästi välittänyt, mutta pyyhkeellä kuivatus oli mustiaisen mielestä tosi ihanaa. :)
Tänään tuli se toinen opetus. Napita on ollut kiinnostunut pennuista kuten uteliaan kissalapsen tuleekin olla. Kuikuillut pesään ja sähissyt pennuille haistellessaan näitä. Aamulla herättiin armottomaan huutoon ja pikaisen tilanneanalyysin perusteella Napitaa olivat lahtaamassa sekä Hörpi että Helmi. Meno oli sen mukaista, että jos en olisi mennyt väliin, olisi saattanut Napita olla entinen kissa. Erottamisen jälkeen Napsu ja Helmi sopivat pikaisesti, mutta Hörpin ja musta neiti kyttäilivät toisiaan pitkään Hörpin tehdessä välillä uhkaavia lähestymisyrityksiä. Vielä päivälläkin tilanne on hieman kireä näiden välillä, Napita selvästi pelkää Hörpiä.
Analyysi: Napita on hypännyt sukkalaatikkoon, jossa pennut ja Hörpi majailivat. Ehkä sähissyt pennuille, mahdollisesti hieman ottanut tassukontaktiakin. Emo on tunnetusti kova pitämään lapsista huolta ja Hörpi, yleensä niin vienohieno ja perääntyvä kissa, näki tilanteen vakavaksi ja hyökkäsi Napitan kimppuun. Helmikin pitää selvästi pentuja silmällä ja tällä kertaa päätti osallistua Hörpin kanssa Napsun hakkaamiseen. Näkyviä vammoja ei ole, henkisiä loukkaantumisia mitä todennäköisimmin. Nyt taas paikkaillaan välejä ja ehkä Napitakin oppi, että ihan kaikkialle ei kannata itseänsä työntää...
* * *
Edit. Juuri kun pääsin värit sanomasta, niin kävi Tanja-kasvattaja ja heitti väriveikkaukset päälaelleen. Tosi hankalaa kyllä sanoa näistä väriveikkauksia, mutta jos poika olisi sittenkin ruskea ja tytöt molemmat suklaakilppareita?
Voi miten ihanan suloisia vauvoja! "Eno" (meniköhän nyt oikein?) lähettää täältä myös terveisiä, mikäli syömiseltään ehtii pitää taukoa!
VastaaPoistaNapitalle terveiset: Hiljaa hyvä tulee! (vanha suomalainen sanonta, sopii myös itämaiselle kissalle ;))
hah voi Napitaa :D ei kannata pönttöharjaksi tuolla turkilla alkaa :D
VastaaPoistaSuloisia vauvoja :) Sait juuri uuden lukijan, Napitan itissähläykset vaikuttavat varsin tutuilta ;) Meidän Maija ui pentuna kome kertaa pöntössä ennen kuin alkoi oppia...
VastaaPoistaJoskus kauan kauan sitten viime vuosituhannella meille lapsille kerrottiin, ettei kissanpentuihin saanut koskea, ettei emo hylkää niitä. Siihen aikaan kissat olivat navettakissoja ja poikivat myös jonnekin piiloon. Sitten piti etsiä. Hörpi on hieno kissa. Hoitaa pentunsa ja pitää huolta siitä, ettei toiset sohlaa niiden kanssa.
VastaaPoistaMeilläkin on tutustuttu vessanpöntön veteen. Jokainen paitsi Felicia. Liekkö tutustunut jo kasvattajan luona? Mutta kerta on kyllä riittänyt.
Maina - Eno taitaa olla juu. :) Napitalle taitaa aika hitaasti välittyä tuo sanonta, mutta ehkä se joskus menee perille - mitäs sattui hämäläiseen perheeseen.. ;)
VastaaPoistaJalecat's - No tosiaan, birmoista saisi kyllä paremman pönttöharjan. :D
Satu - Kiva saada uusia lukijoita! Mä toivon kovasti, että meillä riittäisi se yksi pönttökäyntikerta.. :)
Hilkka - No juu, samanmoista mäkin olen kuullut kultaisella 90-luvulla kerrottavan. Hörpi on tosiaan hyvä mamma, ei murise eikä panikoi, mutta katselee, ettei kukaan käy näpistämässä pentuja.
Höh, löysin bloginne vasta nyt :D Pakko lisätä kirjanmerkkeihin.
VastaaPoistaKuolaan taas näitä samoja pentukuvia kuin FB:ssäkin... ja voi noita edellisen postauksen luovutusikäisiä nappisilmiä! Kauhea kissavauvakuume. ^^'