Pumpulipalloja

Ylläolevassa kuvassa pennut 12 vk + Napita vähän enemmän vk

Pennut täyttävät kohtapuolin 14 viikkoa. Bloggaaja on laiska eikä jaksa pistää tänne erikseen kuvia kuin muutaman, mutta käykääs katsomassa uudet ja ihastumassa! :)

http://picasaweb.google.fi/redamfeta/Kissanpennut11Vk?authkey=Gv1sRgCMCviKas8JqAqQE&feat=directlink

Siniset pennut muuttavat huomenna hetkellisesti kasvattajan luokse. Tulee kauhia ikävä, mutta Hörpin kannalta tämä ratkaisu on parempi - saapi kasvatella mahaa vähän rauhallisemmassa ympäristössä. Töpseli jää meille luovutuspäivään asti, jonka pitäisi olla kaikilla pennuilla viimeistään ei nyt vaan sitä seuraavana viikonloppuna.

Tänään tai viimeistään huomenna otetaan vielä pentu-äitikuvia, harjataan, puunataan, leikataan kynsiä, halitellaan, rutistellaan ja tietysti pusutellaan pentuja.

Tässä vielä tarkempia kuvailuja jokaisesta birmalapsesta erikseen.



Töpselillä on iso ego ja johtajan elkeet. Töpseli on pienestä pitäen ollut itsevarma kollinalku, joka mitä todennäköisimmin luulee olevansa 10-kiloinen iso mies. Töpseli on varsin peloton johtaja - ei pelännyt Napitaa, kun tämä tuli sähisevänä taloon, eikä pelkää juuri Hörpiäkään, joka vihaisena sähisee ja rähisee pennuille, jos nämä tulevat liian lähelle kiehnäämään.

Töpselssönillä on vaihteleva ääniala, jota se käyttää usein ruuansaantiin, leikkikavereiden kutsumiseen, hellyyden ilmaisemiseen tai ihan muuten vaan juttelemiseen. Tämä pikkuherra tykkää myös käyttää hampaitansa sukkien (lue: varpaiden) repimiseen ja yllättää välillä hyppäämällä lattialta suoraan paitaan roikkumaan. Hellyyttä tästä pikkuäijästä löytyy vaikka kenelle jakaa ja Töpseli nukkuukin usein yönsä ihmisen vieressä peiton alla.



Marski on veljeänsä elegantimpi ja hiljaisempi tapaus. Kaikki pennut ovat hurjia viilettäjiä ja kovia menijöitä, mutta Marski on sisaruksiinsa verrattuna ehkä ihan hitusen verran rauhallisempi tapaus. En ole myöskään kertaakaan kuullut Marskin kehräävän, joten siinä on tullut äitiinsä (Helmi kehrää harvoin ja silloinkin erittäin hiljaisella äänellä). Sen sijaan syli kelpaa Marskille usein ja herralla on kissamaista itsetuntoa - tämä ilmenee surkeana märinänä ja vihaisina potkuina esimerkiksi pillerinannon aikana.

Ulkonäöllisesti Töpseli ja Marski eroavat toisistaan hyvin näkyvästi. Töpseli on mallia "pallo" ja Marski mallia "pitkäkoipi" - hauskan näköisiä molemmat joka tapauksessa!



Tällä hetkellä olen äärimmäisen ihastunut Marengin turkinlaatuun. Muillakaan pennuilla ei ole huono turkki, mutta Marenki on taivaallisen sileä ja pehmeä pallo. Marenki on muutenkin rakenteensa puolesta ihan erilainen kuin sisaruksensa. Jos Töpseli oli mallia "pallo" on Marenki mallia "karhunpoikanen".

Marenki-neidillä on erityisen viehättävä pieni ääni ja tarve päästä usein syliin kehräämään kovaäänisesti. Marenki on vilkas ja melkolailla kaikkiruokainen lapsi.



Pippuri-tyttö on elegantti, siro lapsi, varsinainen keijukainen valkoisine sukkine. Kietoo pikkurillinsä (onko kissoilla pikkurilliä..:) ) ympärille jokaisen kissanystävän. Pippuri on vilkas ja leikkisä pentu, joka kuitenkin jaksaa välillä rauhoittua ihmisen päälle kellimään ja viettämään lumisia päiviä. Pippurilla ei ole erityisen kova eikä hiljainen ääni, kehräysäänikin taitaa olla tavanomaisissa desibeleissä.


Oikeastaan kaikki pennut ovat todellisia pikkupetoja, sillä ne murisevat leluille ja ruualle, roudaavat karvaleluja hukkumaan vesikuppeihin ja innokkaasti repivät possun sydäntä pienillä hampaillaan. Raksuja näistä pennuista ei ole oppinut syömään kuin Marenki - tuskastuttavaa! Huijattuna eli märkäruuan seassa raksut kyllä menevät, mutta nälkäkään ei ole pentujen mielestä tarpeeksi hyvä syy astella raksukupin ääreen. Ruoka-asioista vielä sen verran, että kalaruuat eivät tunnu sopivan yhdellekään pennuista - aiheuttavat mahavaivoja. Kummallista, sillä Helmi ja Hörpi ovat kuitenkin varsinaisia kalastajan kissoja.