Hiriviän paljon kaikenlaista uutta!

Oho, taas on aika vyörynyt eteenpäin ja olisi aika päivittää blogia.

Edellisessä merkinnässä mainittuna keskiviikkona siniset lapset muuttivat kasvattajan luokse muutaman kilometrin päähän meistä. Sopeutuivat uskomattoman hyvin eikä mitään ongelmia vaikuttanut/vaikuta olevan myöskään siellä pysyvästi asuvien kissojen taholta. Ovat vaan kuulemma kranttuja ja hyvin vähäruokaisia ja todentotta hoikemmanmallisia kuin meille vielä hetkeksi lusimaan jäänyt Töpseli, joka söi sisaruksiensakin ruuat.

Ja niinhän sitä olisi pitänyt arvata, mä kun olen ihmetellyt, että "mikä itämaisen ärsyttävä ääni ja vilkkaus". Kas kun lähti kolme kaveria pois, niin rupesi Napitankin käheä ääni nousemaan ja vauhti kovenemaan. Napitalla on selvästi liian vähän tekemistä, kun kolme on joukosta pois ja neiti onkin sitä mieltä, että nukkumisen ohella muu vapaa-aika pitäisikin olla palvelijalähtöistä leikkiaikaa. Jos näin ei tapahdu, keksitään kaikkea kivaa, kuten litteän television päälle kiipeämistä - ja tietysti juuri siltä ruudun puolelta. Aargh...

Töpseli ja siniset kaverinsa kävivät vahvisterokotuksilla kasvattajan kanssa, Töpseli ehti olla mamman helmoista pois vajaan päivän (ja oli muuten ikionnellinen päästessään takaisin). Taisi haista kuitenkin väärältä, koska Napita ei tunnistanut Töpseliä lainkaan ja sähisi birmaherralle, myökin jakeli naisellisia tassulyöntejä. Oli varmasti vaikea ymmärtää, miksi Helmi-mamma hyväksyy kummalta haisevan pentukissan oitis kuin olisi vanha tuttu...

Sitten koitti eilinen eli perjantai 12.3. Töpseli pakattiin autoon ja henkilökunta lähti surraamaan tunnin matkan päähän sijoituskotiin. Töpseliä odottivat jo innolla sijoitusperhe ja perheen jo naisen ikään ehtinyt kissarouva. Kissarouva haisteli tulokasta, totesi kummalliseksi ja päätti paeta kauimmaiseen nurkkaan - eli aika hyvin mennyt tutustuminen joka tapauksessa! Töpseli rentoon tapaansa valloitti koko talon heti ja päätti asettua kodiksi. Mieltä lämmitti jättää Töpselssöni hyvään kotiin, jossa hänestä varmasti pidetään huolta. Töpseliä eli Valiant Endufe-herraa nähdään tulevaisuudessa näyttelyissä, suunittelmissa ensimmäisenä Tampereen toukokuun näyttely ja tietysti birmojen erikoisnäyttely samaan aikaan samassa paikassa.

Sitten lisää uutisia!!

Hörpillä omien laskujeni mukaan (...) oli eilen 64. raskausvuorokausi, edelliset pennuthan syntyivät vuorokaudella 66. jos en ihan väärin muista. Hörpille juttelin, että vielä ei synnytetä kun ensin me käydään heittämässä pikaisesti Töpseli uuteen kotiinsa. Kissoilla kuitenkin on tunnetusti oma tahto ja itsepintainen luonne. Järkytys olikin aikamoinen illalla kotiin tullessa, kun hetken etsimisen jälkeen Hörpi löytyi sukkalaatikosta, vieressänsä kaksi pentua!! Napanuorat nätisti katkaistu, puhtaita ja tyytyväisen oloisia lapsia. Huh! Päivä vaihtui ja noin klo 01.30 toisen päivän puolta syntyi kaikessa hiljaisuudessa vielä kolmas pieni birmalapsi. Pikainen tulkinta - kaksi naarasta, yksi uros - totesi veikkauksen menneen oikein. En nyt kuitenkaan pistä päätäni pantiksi sukupuolista. Lempiniminä tällä kertaa Kalevi, Kerttu ja Kirsikka alias Kikka. X-pentue kyseessä, mutta ei näistä kuitenkaan Xenoja tms. tullut. ;) Lempinimet on tietysti hetkellisiä ja tulevat perheet voivat keksiä viralliset kutsumanimet itse. :) Syntymäpainot pennuilla 93, 97, 110 grammaa.

Napita-parka oli ihan sekaisin. Kehtasivat laittaa makuuhuoneen oven kiinni! Napita ei yöllä ollut tajunnutkaan, että jotain pentuja on maailmassa. Oli muuten vaan äärimmäisen levoton, huomasi kai ihmisten jännittyneen olemuksen. Helmi kumma kyllä ei yrittänyt pentuja varastaa vaan tajusi homman ja rennosti makoili samassa huoneessa miettien jotain omia juttujansa.

Napitaa ei myöskään ovet pitele ja taas opeteltiin oven avaamisen saloja. Ei siinä kauaa mennyt, kun eräs rysähti ovenkahvan päälle ja märisten saapui avoimesta ovesta sisään. Kahvoja kun ei saa käännettyä ylös eikä siinä aamuyöllä viitsinyt ovea ruveta erityisemmin telkemään (telkemisestä aiheutuva huuto on ihana ystävä myös naapureille aamuyön tunteina), niin päästettiin Napita sisälle ja siinähän se yö meni kohtuu rauhallisesti. Aamulla taisi neiti jo tajuta, että jokin vikisee sukkien keskellä ja pitihän sitä vähän tai vähän enemmänkin sähistä sukkalaatikon suuntaan. Oikeasti, tosi rasittavaa tuo sähinä, ainakin birmojen mielestä - eivät ymmärrä moista turhaa hermoilua. Tosin Hörpin luulisi ymmärtävän, sähisijäparka kun itsekin on.

Voittikohan meidän naapurit muuten kenossa eilen tms. Aamuyön tunteina nimittäin seinien läpi kuului jostain "Jipiii!! Wuhuu!!!" :D Ehkä vaan iloitsivat uuden elämän syntymisestä meidän kanssamme. :)

No mutta sitten kuvia. Ei ole! Vielä! Seuraavassa päivityksessä luvassa hirmuinen kuvapaketti, joten pysykää linjoilla..