Vilinää, huisketta!

On nämä tuoreimmat kissanpoikaset aika Erityisiä. Varpaita purraan öisin. Paikasta toiseen singotaan niin että vain viuh kuuluu. Toisinaan mietitään, että miten täältä tolpannokasta pääsikään pois, mutta kyllä aina on alas tultu, välillä oikein- ja välillä enemmän väärinpäin. :) Tällä hetkellä meillä on tyynysisustus satunnaisia kiipeilypuustaputoajia varten... Välillä tankataan ruokakupilla, ja läheisyyttäkin tankataan sylissä. Toisinaan on ruuhkaa kun itse mamikin parkkeeraa syliin. Itämaiset tykkäävät nukkua kasassa ja Hera onkin ollut onnellinen, kun on saanut ahtautua pieneen kiipeilypuun pussukkaan pentujensa kanssa. Helmi päästetään jo pentujen lähelle. Hörpi on grand old lady joka vain sähisee kersoille ja tarkkailee vähän etäämmältä. Pentujen vessahommatkin tuntuvat jo sujuvan, vaikka niitten kanssa oli aiemmin kylllä aikamoista taistoa ja ihmettelyä. :)

Vieraitakin on käynyt, pieniä ja isompia. Nimetkin ollaan keksitty vaaveille, ja rekisteripapereita odotellaan tuleviksi lähiviikkoina. Suklaatyttö on Ilithia Iloitse - Ilithia on Heran tytär ja synnytyksen jumalatar, iloitse on meidän "pakollinen" imperatiivi. :) "Iitu" onkin hurmannut itsellensä sijoituskodin ja toivottavasti tulevaisuudessa jatkaa LeeRauksen pienimuotoista kasvatustyötä.

Ihme ja kumma, kun herra Musta (Kronos Kurise, Heran isän ja pitämänsä kurinaäänen mukaan) ei ole vielä itsellensä kotia saanut. Faniklubin kylläkin. :D Mustis on oikeasti kyllä kovin komea ja luonnekin ihan paikallaan, tosin vähän hassu prinsessa tuo on välillä. :)) Heran kanssa pidettiin hieman palaveria, että oliko järkeä syödä lapsen korvat, kun nyt ne eivät tiedä väri-identiteettiänsä. No, ehkä tämä tästä. Kaljuvalkoisista korvista huolimatta komea Äijä - ehkä korvien koko vähän kompensoi tuota raihnaista lookkia. :D Jo kilon painoinen alta kahdeksan viikon iässä!!

Viime viikolta muutama kuva (Facebook-kavereille jo tuttujakin):

mami ja papi

Kronos

kiipeilypuussa söpöstellen

om nom syön tämän linnun!

Ilithia

Kronokselle toivoisin kotia, joka ehkä leikkaamattomana pitäisi poikaa hetken ja näyttelyissäkin joskus jaksaisi käydä. No, ehkä kaikkea ei voi saada, ja löytyisi nyt kuitenkin hyvä lemmikkikoti ennen kaikkea! Ei ole näyttelypakkoakaan. :) Eihän se leikkaamattomuus meitä mitenkään erityisemmin hyödytä, mutta jos ei merkkailisi niin ehkä saisi itämaisten geenipoolia laajennettua taas yhden kollin panoksen verran. Vaan kukapa tulevasta tietää, aina saa suunnitella ja luonto toteuttaa asiat sitten tavallansa. Eli summa summarum - pentukyselyitä saa lähettää, vaikka ei olisi aikomustakaan pitää leikkaamatonta näyttelykissaa kotonansa. :)

P.S. Eviralta saatiin vastaukset. Syntyessään jo kuollut pentu oli kuollut synnytyskanavaan juuttumiseen / istukan ennenaikaiseen irtoamiseen. Se kolmen päivän ikäisenä menehtynyt taas meni mm. napatulehdukseen! Todella yllättävää, sillä ulkoisesti napa oli siisti. Tulehdus oli siis alkanut sisältäpäin. Myös keuhkoissa ja maksassa oli tulehdusta, että aika lailla huono kokonaistilanne. Ja heikko pikkuinen se oli alusta alkaen, minkäs teet. Aina sitä jää sitten jossittelemaan, että olisko pitänyt vielä tehdä jotain, mutta osilteen lohduttaa tuo Eviran vastaus. Toisista ei ole eläjiksi ja se on asia, mitä on vaikea hyväksyä.