Musta oli kolmen viikon iässä melkoinen mammanpoika, joka kölli pesässä eikä kiire ollut mihinkään. Suklaatyty oli äitinsä harmiksi kovasti punkemassa ulkomaailmaan. Nyt kun molemmat ovat keksineet riehumisen, leikkimisen ja juoksemisen (lue: musta ei osaa juosta, se vain hyppii :D) ilot niin molemmat menevät kyllä uteliaasti kaikkialle. Paljon vielä viihtyvät makuuhuoneessa, josta tehdään päiväretkiä muiden huoneiden puolelle.
Nimiä ei olla keksitty vieläkään, miten tää aina menee näin viime tippaan! Eli vielä mennään mustana ja suklaana vain. :)
 |
| ikää kolme viikkoa ja laatikosta pitäisi päästä pois |
Pienten pentujen juttuja kertoessa ei voi oikein puhua muuta kuin syömisestä ja kakkaamisesta, sori vain lukijat. :)) Suklaa oppi syömään näppärästi ja nopeasti. Vessajuttujen kanssa taas voisi huokaista syvään. Eilen sain suklaan ensimmäistä kertaa pissaamaan vessaan. Yleensä vessa on ollut ihan hyi ja kivempi vain pissailla siihen vessalaatikon viereen. Tai oikeastaan ihan mihin vain. Odotan heureka-hetkeä malttamattomana jo.
Mustuainen taas ei heti tajunnut syömisen päälle. Se söi vain vessasta hiekkaa, ja ihan älyttömästi söikin. Vieläkin mustan mielestä on tosi hauskaa nutustella niitä kiviä vessasta, mutta kaipa tämä harrastus on jo vähenemään päin. Myös esimerkiksi kissanvessan seinien nuoleminen on tosi hauskaa (hyi!). No, eipähän ainakaan ole vaaraa liian vähäisestä bakteerikannasta elimistössä. ;) Muuten nämä laatikkotouhut onnistuivat ihan heti ja nykyisin osaa jo ihan itse ohjautua toilettiin. Syöminenkin sujuu itsenäisesti, mutta musta ei millään haluaisi syödä lautaselta. Oikeastaan vain sormesta syöttäminen kävisi, jos hän saisi valita. :D
 | |
| neljä viikkoa |
Meillä on ollut "pientä erimielisyyttä" Heran kanssa pennunkasvatusfilosofiasta. Herahan ei ensinnäkään haluaisi päästää pentuja tassunmitallista pidemmälle ja on pitkin hampain joutunut nielemään sen ajatuksen, että pennut välillä ryntäilevät edes takaisin, toiseen huoneeseenkin. Heralla on myös hyvin lyhyet hermot, mitä tulee pentujen leikkimiseen. Tässä iässä nää lapsukaiset tietysti kokeilevat rajojansa ja kuri on ollut kovaa. Mä oon ollut hätää kärsimässä, kun ennen meillä on ollut enemmän tai vähemmän helliä emoja, mutta Hera on kyllä aika rautakourainen mama. Lisäksi Heran mielestä olisi tosi kiva leikkiä pentujen kanssa jahtausleikkejä. Vaan miten selität aikuiselle kissalle, että se viisiviikkoinen ei ihan kestä potkimista ja puremista samalla tavalla kuin aikuinen...
No, tilanne näyttäisi jo vähän rauhoittuneen eikä ne pennut kuriinpitoon kuole. On ollut myös lohduttavaa kuulla, että Hera ei ole maan ainoa lapsiaan potkiva emo. :) Muuten Hera kyllä pitää hellää huolta lapsistaan. On purrut myös viikset poikki, varmuuden vuoksi. :))
Pentujen varaustilanne on vielä epäselvä. Mustasta on kyllä kiinnostusta, ja suklaan haluaisin sijoittaa, mutta vielä ei ole varmuutta, että minne. Pennut ovat hauska pari, aivan erilaisia keskenään, ohukainen ja paksukainen. Mustalla on hyvä turkki ja kaunis pään kolmio, korvat mielestäni lupaavan avonaiset ja hyvin sijoittuneet. Siskoansa lyhyempi kroppa ja tanakampi olemus, mikä on tietysti ihan hyväkin kollille. Tassuista päätellen ihan hyvänkokoinen katti on kehittymässä. :) Meillä on ollut hieman lyhythäntäisiä kissoja, mutta näillä pennuilla häntä vaikuttaa kroppaan nähden ihan hyvänpituiselta. Pään profiili on lyhyehkö. Otsa on (tämä on etu, kaikilla ei ole :D) ja leukakin vaikuttaisi olevan paikallaan. Profiili ei ole täydellisen suora, mutta mitäpä siitä. Silmät makuuni pienehköt, joku toinen voisi tykätä paljonkin. Molempien pentujen silmien väri on nyt sinisenvihreä, mikä toivottavasti lupaa hyvää.
Suklaa taas on hyvin pitkäsäärinen, rimpula, hoikka ja elegantti tapaus. Karvaa on ehkä kaksi ristissä eli mielenkiinnolla odotan, minkälainen tulee oikeasta turkista kun pentukarva on tällaista kauniisti sanottuna ohutta. :) Mielestäni korvat ovat aika hauskat ja avoimet, mutta toki veljeänsä pystymmät ja terävämmät eli extremestä ollaan kaukana. Silmät ovat omaan makuuni kauniin muotoiset. Pään profiili on mukavan pitkä, linja näyttää veljeänsä suoremmalta. Leuka näyttäisi olevan myös tytöllä, otsan suhteen on vähän niin ja näin. ;)
Äänieroakin on - suklaatytyllä on heleä "miu" ja mustalla pojalla lähinnä epävireinen "krää-mrää". :D
Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä, ikää pari päivää vajaa kuusi viikkoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti