Myötäkarvaan: Lumen alle jääneet

Olemme jääneet syksyn ja talven kiireiden ja pimeyden alle, mutta nyt otin lumilapion ja kaivan blogin esille unohduksen syövereistä. ;)

Paljon kaikenlaista jännittävää on tapahtunut.

Pikkutytsä Hera aloitti kiimansa marraskuussa merkkaillen kotinsa kaikki sängyt, ikää viisi ja puoli kuukautta. Ei näin! Hera tulikin asumaan viikoksi meille, odottamaan Turokin näyttelyä. Uusi asumus karkoitti odotetusti kiiman ja loppuviikosta pääsimme jo syöttämään pillereitä Herskalle. Näin ollen pentusuunnitelmat aikaistuivat enkä pidä mahdottomana, että Hera pääsisi treffeille jo loppukeväästä. Äärimmäisen alustavissa suunnitelmissa on kolli, jossa on punaista - - punaiset tytöt mielessämme. :)

Herasta löytyi varsinainen Täti Tomera täällä ollessaan. Napita oli siirretty mummolan hoitoon viikoksi, sillä ei tarvitse olla kaksinen ennustaja siinä, miten Napsu ja Hera olisivat suhtautuneet toisiinsa. Hera sähisi kaikelle liikkuvalle ja liikkumattomalle ja käsittämättömästi totesi, että birmat (jotka näyttävät aivan samalta kuin Heran paras kissatoveri Töpseli!) ovat ihan hanurista. Huvittavaa/surullista oli se, että jopa cooliuden huipentuma Helmi juoksi Heraa karkuun kauhistuneena, Hörpistä puhumattakaan. Miniatyyripeto Hera vahti jopa birmojen omia ruokia (!) sähisten niitä viattomasti syömään tuleville birmatytöille. Myös Napitan suosima pinkki unipesä piti päivittäin käydä sähisemässä - varmuuden vuoksi.

Summa summarum = ei mitään uutta auringon alla. Totesin, että vaikka Hera ei ole Napitan sukulainen, itämaisen veri vetää suhtautumaan kaikkiin hajuihin ennakkoluuloisesti - etenkin sellaisessa taloudessa, jossa elää leikkaamattomia naaraita. Hera, tuo "kiltti ja rauhallinen" pikkukissi päätti, että hyökkäys on paras puolustus. Mites tää kuulostaa niin tutulta?

Turokissa olimme marraskuun lopussa, tosin vain lauantaina. Heraa ihmeteltiin tuomarin jos toisenkin toimesta (jälleen kerran) kovasti ja todettiin, että savu ei olekaan savu. Eli näillä näkymin Hera on rehellinen kilppari = OSH f. Hieman kyrsiintyneenä manasin, että ei tullut muuta kuin arvostelu tuosta näyttelystä värinvaihdon vuoksi, vaikka mahdollisuudet EX-arvosteluun olivat varsin erinomaiset, niin vuolaita kehuja kilpparineidistä saatiin. Myöhemmin totesin, että tämä värinvaihto on ihan loistava homma, nimittäin kollirintamat aukesivat aivan uudella tavalla. Nyt toivotaan, että Hera pysyy savuttomana kilpparina. Seuraavaan näyttelyyn (joka on joskus?) mennään kuitenkin väritarkin kautta.

Napita olisi viihtynyt mummolassa pidempäänkin. Jotkut hoitoreissut ovat olleet Napitan kannalta vähemmän kivoja syystä kysymysmerkki, eikä tyttö ole ollut yhtään oma itsensä - vaikka tuttuun paikkaan on mennytkin. Tällä kertaa kuitenkin neiti herkkämieli totesi, että "koti vaihtui, mitäs kivaa keksitään" heti, kun ovi meni säppiin. Mummolan murkinoilla Lili-kaverin kanssa oli jopa niin kivaa, että kotiin Napita ei olisi halunnut lainkaan lähteä. Ihan oikeasti toljotti kissanen meitä, että ketäs te olette ja mihin meinaatte minut viedä. Vasta tunnin pohdinnan jälkeen Napita leppyi, käpertyi syliin leipomaan ja jopa lussutti paitaani, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Aikamoinen murunen ♥.

***

Jotkut ehkä myös huomasivat kotisivuilta, että kollisuunnitelmat vaihtuivat. Ihana punanaamiokolli olikin epävalmis, kun Napitan kiima alkoi ja tilalle tuli toinen ihana eli ruskeatäplikäs bicolour Ancient Gelos eli "Paju".Paju on nuori kolli, elegantti ja pitkä kissa. Ei extreme-mallia, mutta ihastuttavan tasapainoinen herra kiinnostavalla sukutaululla. Paju lähtee aivan kohta ulkomaille ja jos kaikki suunnitelmat onnistuvat, jättää Suomeen vain kaksi pentuetta, josta toinen olisi Napitan kanssa.

Itsenäisyyspäivän treffit sujuivat ehkä hintsun paremmissa (=vähemmän murhanhimoisissa) merkeissä kuin edelliset. Napita oli niin väsynyt kiimaansa, että oli epätavallisen kiltti ja vähän sähisevä. Kolli mietti hetken aikaa, että mitä tuon mustan rouvan kanssa oikein tehdään, mutta äänistä päätellen hommat kuitenkin hoituivat. Ihmisen läsnäollessa Paju ei mitään suostunut tekemään, joten kuvatodisteita ei ole. Paju on kollina sellainen, että sähisi ja antoi Napitalle takaisinkin eikä vain alistunut naisen komenneltavaksi. Oikein hyvä Napitan kolliksi, Napsu nimittäin tuntuu arvostavan enemmän kissoja, joilla on luonnetta ja sietokykyä oikuttelulle. Nuorenparin rakkaus oli kuitenkin aikamoisen tulista, nimittäin karvat pöllysivät eikä pieniltä haavoiltakaan vältytty. Turvallisuussyistä olikin hyvä erottaa "rakastavaiset" kahden päivän yhdessäolon jälkeen, mikä tietysti oli muutenkin hyvä juttu.

Napita majaili siis kollin luona eikä kolli tullut meille - Senialle suuri kiitos huolenpidosta! Napita piti astutusreissulla myös kahden päivän ruokalakon syöden vain kanaherkkuja ja vettä juoden, vaikka ihan kaikkea Napitalle yritettiinkin tarjota. Onneksi ruoka alkoi maistua, kun kiima meni ohi, muuten olisi tullut huoli puseroon. En tiedä, missä välissä painonpudotus tarkalleen alkoi, mutta valetiineyden jälkeen Napita oli kerännyt kunnon maharöllykän rehellistä läskiä painaen 4,2 kg ja eilisessä punnituksessa painoa oli 3,3 kg. Rankkaa olla hormonihirmuinen kissa!

Jostain täytyy joustaa ja sulhasena on nyt valkolaikkukolli. :) Jännityksellä odotan, tuleeko yhtään yksiväristä pentua. Tulisi nyt vaikka vihreitä ja täplikkäitä kunhan tulee!! Pentujen laskettu aika ajoittuu helmikuun toiselle viikolle.

Mä olen niin taukki näissä värijutuissa, että täytyy vielä kerran laskeskella todennäköisyyksiä, mutta ainakin mustia pentuja voi tulla, kuviolla tai ilman, valkolaikulla tai ilman. Mahdollisuus myös siamilaisiin ja sysseihin! Diluutiopennuista en nyt sano vielä mitään.