Vatsa-asiaa

Olen tässä pohtinut ja pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että olen joko hullu tai sitten en. Napitan maha ei ole kummemmin kuvista päätellen kasvanut. Käsikoplelolla se on suurentunut ja on ihan erilainen kuin ennen. Olen ihan varmasti tuntevinani pennun tai pari siellä, ja sitten taas toisena päivänä olen ihan varma, että kaikki on mielikuvitusta.

Tietysti järkevät ihmiset käyttäisivät kissan uudestaan ultrassa, mutta minä en viitsi sillä a) se on kallista ja Napitalle epämukavaa ja ahdistavaa, sekä b) olen sekopäisyyksissäni päättänyt, että jännitys ja odotus on paljon hauskempaa, kun ei tiedä, mitä on tulossa vai onko mitään. :D

Alkuperäisten laskujen mukaan maanantaina olisi kuusi viikkoa tiineyttä täynnä. Tosin jos pennut ovat myöhemmin hedelmöittyneet niin mistäs sitä tietää, koska on laskettu aika. Joka pentujen aikana olen stressannut sitä, että voinko olla kotona, kun pennut syntyvät, kuka on synnytysvahtina jne. Miljoonavoittoa odotellessa on joskus pakko tehdä jotain opiskelujen/töidenkin eteen... Miten te muut olette hoitaneet synnytysvahtihommat? Onko vakiovahteja vai oletteko pitäneet "vanhempainlomaa"?

Huomenna on Heran ensimmäinen näyttely ja omistajaa jännittää varmasti enemmän kuin kissaa. :D Mä olen hirveän huono semmoisessa ns. lunkisti ottamisessa, hermoilen näyttelyä jo etukäteen ja itse näyttelyssä olen ihan pissi housussa, että koska piti olla ja millä tuomarilla ja mitä tehdään ja pitääkö tämä nyt venyttää. Ja näyttelyitä on nyt kuitenkin jonkin verran tullut kierrettyä, mutta minkäs tiikeri raidoilleen voi ja näin päin pois. :) Olen entistäkin neuroottisempi sienen ja muiden pöpöjen suhteen, kun tästä on taas keskustelua virinnyt kissapiireissä, ja ajattelinkin desinfioida kaiken ja kuljettaa Heran näyttelyyn jossain maagisessa kuplassa... No, todellisuudessa pitäisi hommata sellainen näppärä muovi häkin eteen, josta näkisi läpi, mutta jonka ansiosta piltit ja heidän vanhempansa eivät pääsisi kissaa tökkimään. ;)