Hörpin edellisestä pentueesta ruskeanaamiopoika "Kalevi" on jouduttu nukuttamaan ikiuneen voinnin heikkenemisen vuoksi. Ruumiinavausraporttia odotellessa voinnin heikkenemisen syytä voidaan vain arvailla, mutta erittäin todennäköisesti pienen kissan elämän on vienyt FIP. Sytytin kynttilän Kalevin muistolle, nuku rauhassa pikkuinen.
Tällaiset uutiset vetää aloittelevankin kasvattajan mielen apeaksi. FIP on valitettavan yleinen birmoilla, vaikka birmat rotuna muuten perusterveitä ovatkin. Se on täysin arvaamaton tauti - ei ole olemassa FIP-kasvattajia, ei FIP-kissoja. On olemassa vain arvailua ja toivoa, että omat kissat eivät sairastuisi. Helmin linjaa on perinteisesti pidetty ns. FIP-vapaana eli sieltä puolelta on kuollut kissoja vähän/ei ollenkaan FIP:iin. Hörpin isällä on tietääkseni kaksi jälkeläistä kuollut FIP:iin kahdestakymmenestä. Kalevin isän puolelta ei tietääkseni ole FIP-uutisia kantautunut. Elämä on täynnä veikkauksia syistä ja genetiikan saloista. Kuka tietää, tuleeko emon tai isän puolelta vai molempien yhteisvaikutuksena alttius kuolla tuohon kurjaan tautiin. Vaaditaanko genetiikan lisäksi jokin ulkoinen tekijä, vaikuttaako stressi, bakteerikanta, kohdunaikaiset tekijät, entä pentuaika? Samasta pentueesta toiset porskuttaa läpi elämän ja toiset menehtyvät jo nuorina, vaikka samasta geenipuusta ovatkin.
Kalevi (kutsumanimi meillä asuessaan) on hyväpainoisesta, terveestä pentueesta. Stressiähän Hörpillä oli jonkin verran odotusaikana, mutta ainakaan suoria ja näkyviä vaikutuksia sillä ei ollut pentuihin, sillä pennut olivat oikein malliesimerkkejä hyvinkasvavista lapsista. Ehkä kyse on epäonnekkaasta sattumasta, ken tietää.
Suosittelen jokaista tutustumaan http://www.kissangeenit.fi/ -sivustoon. Hannes Lohen projekti on uraauurtava ja toivottavasti se ratkaisee joskus FIPinkin mysteerin.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Voi ei, miten surullista. :( Satuin juuri eilen katselemaan tuosta Hörpin viimeisimmästä pentueesta ottamiani kuvia koneelta, niin suloisia palleroita olivat he kaikki silloin. Voi pientä Kalevi-parkaa, levätköön hän rauhassa. ♥
VastaaPoistaVoi olipa surullinen uutinen!
VastaaPoistaHuomasin juuri linkitettyäni blogisi Töpselin terveisiin mummulasta.
Osanottoni Kalevin ihmisille. Kaunis, ihana poika oli hän ja varmasti ehti tuottaa paljon iloa läheisilleen sinä lyhyenä aikana, joka hänelle oli annettu.
VastaaPoistaOi ei. Osanottoni minultakin. Kalevi oli hurjan kaunis, aivan liian aikaisin loppui sen elämä. Täytyisi saada aikaiseksi antaa pojiltakin geeninäyte. Niin arvokasta työtä noilla geeneillä tehdään, jos näitä kärsimyksiä voitaisi joskus tulevaisuudessa pikkaisen vähentää tutkimustiedon lisäännyttyä..
VastaaPoistaIkäväähän tämä on. Olen surullinen asian puolesta.
VastaaPoistaNäistä tapauksista ei varmaan koskaan päästä eroon, vaikka kuinka tutkittaisiin ja hutkittaisiin ja parhaamme yritettäisiin. Ja vaikka Hannes Lohikin parhaansa yrittää.
Jos on verinäyte tai FIV-testi, joka on tutkittu Tirrin - niin muistelen - laboratoriossa, niin pelkkä tutkimuslupa riittää.
Kiitos kaikille osanotoista omasta puolestani!
VastaaPoistaHilkka - pahoittelen, kun en vastannut viestiin, en oikein osaa vielä tekstailla tuolla uudella puhelimellani... :)
Tuo linkki FIPistä jonka pistin tekstin sekaan on mielestäni hyvä ja paljon parempi kuin moni vanhentunut kirjatieto. FIP kun ei ole vatsakalvon eikä oikeastaan tarttuvakaan tauti niin sen kuvaus on vähintäänkin ristiriitainen jos useimpia kissakirjoja lukee. Uusimmat tutkimuksethan puhuvat sen puolesta, että FIP-sairastuneilla kissoilla on immunologia erilainen (geneettiseltä pohjalta) kuin ei-sairailla. Uskon, että tutkimustulosten varmentuessa pystytään kasvatuksessakin valitsemaan kissoja joilla on ns. "vahva immuniteetti".
Coronavirushan on yleinen ja varmasti useimmissa kissaloissa se on. Kiinnostavaa on se, miksi useimmat kissat sietävät sen ja sitten on taas näitä onnettomia, jotka eivät siedä.
Tässä Clinivetin näkemys asiasta: http://www.clinivet.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_17.html
En tosin voi kaikkea allekirjoittaa, sillä mielestäni jo varhaiseen pentujen rokottamiseen, mitä tuossa artikkelissa ehdotettiin, liittyy riskitekijöitä, jotka jo itsessään heikentävät pennun tulevaa immuniteettia.