Elämä siitoskissan kanssa...

..on välillä hyvin haastavaa.

Kuseskeleva ja huutava Napita on silti rakas oma pullamuru. Odotamme jännityksellä kollin PRA-tuloksia ja tiedättehän, odottavan aika on pitkä. Pikkasen menee matto alta, jos Emppu on kantaja, mutta ei siinäkään sitten mitään. On vaan niin vähän kolleja, jotka olisivat juuri tähän hätään potentiaalisen mahtavia ja hyviä. Toivokaamme siis parasta.

Töpselikin on aikamoiseksi paloletkuksi osoittautunut viime aikoina, kiitokset kärsivällisyydestä sijoituskodille! Toivottavasti nyt kuitenkin jotain äksöniä saatais pojan elämään ennen kun siitoskyky häviää lääkärin pöydällä. Tyttöpohdinnat ovat rajoittuneet siihen, että mietityt tytöt eivät kiimaile tai ovat liian nuoria. Joten jos kiinnostusta riittää niin rohkeasti viestiä tännepäin, kasvattajat! :)

Nyt ei valitettavasti kuvia toisen koneen nettilakon vuoksi, mutta LeeRaus-kissalasta rauhallista joulua lukijoille, palaillaan linjoille...