Pentuja!!!

Torstaina 26.11. lähdettiin aamusella kasvattaja-Tanjan ja Helmin kera eläinlääkäriasema Reviiriin. Helmi vietiin leikkuupöydälle ja me jännitettiin ulkopuolella. Toiveena oli, että saataisiin edes yksi elävä pentu. Lopulta hoitaja tuli toteamaan - tulkaa kuivaamaan pentuja, näitä on tullut nyt neljä! Kaikki eläviä ja terhakoita! Helmi voi hyvin!

Leikkauksessa oli huomattu, että synnytys ei ollut vielä edes käynnistynyt, vaikka itse arvelin avautumisvaiheen alkaneen jo edellisenä iltana. Eli oli täysin oikea päätös viedä Helmura sektioon, olisivat pennut varmaankin kuolleet mahaan, jos oltais venytetty leikkausaikaa seuraaville päiville. Helmi steriloitiin samalla, joten sitäkään ei nyt tarvitse erikseen tehdä, se kun olisi kuitenkin ollut edessä piakkoin.

Helmille annettiin vain hieman herätysainetta, mutta todella nopeasti rouva heräsi nukutuksesta. Alku oli tietysti ihmettelyä ennen äidinvaistojen pintaan pulpahtamista, pennutkin olivat vähän hämillään äkillisestä maailmaantulosta. Vaikka kuulemma pienin tyttö oli itse "kävellyt" ulos mahasta, eläinlääkärin sanoin. :) Katraassa on kaksi urosta ja kaksi naarasta. Poikien syntymäpainot 111 g, tytöillä 80 g ja risat.

Maitoa on tullut alusta asti hyvin ja Helmikin on keksinyt, että pennut on omat ja näistä kannattaa pitää huolta. Lisäruokaa ollaan annettu tasaisin väliajoin letkuttamalla. Ensimmäisenä päivänä kaikki pennut eivät täysin hoksanneet tissien tarkoitusta ja etsivät pitkään tietään nisälle, kunnes hoksasivat jutun juonen ja oppivat käyttämään emonsa nisiä. Lisäruokinnasta ja pentujen innokkaasta nisien imemisestä huolimatta painot laskivat tai pysyivät samoina kuin syntyessä. Ideaali painonnousu 10 g / päivä on ollut vain kaukainen haave nyt. Myös sairaanhoitajataitoja pääsee testaamaan näissä hommissa, pentuja nimittäin nesteytetään nyt muutaman kerran. Jo ensimmäinen nesteytys tuntui auttavan ja lisäruoan kanssa kaikki pennut ovat saaneet muutaman gramman painoa lisää.

Isoimmalla pojalla tuli jo ensimmäisen päivän jälkeen reilusti väriä korviin - ruskeanaamio taitaa olla hän. Muista veikkaillaan sininaamioita, mutta aika näyttää, miten käy veikkaajien. :) Luonteenpiirteitäkin on tullut jo näkyviin. Pienin tyttö on kovaääninen ja pippurinen paketti, mutta myös vähän hämäläinen tapaus - tissiä etsitään välillä äärimmäisen kauan, vaikka semmoinen olisikin ihan nenän edessä. Isoin poika taas on kovaääninen pikku tyranni, joka nälkäisenä potkii ja huitoo sisaruksiaan tissipaikan toivossa.

Hörpi taas on tarina erikseen. Hörpiparka kyyhötti ensimmäisen päivän ajan jossain korkealla, ei uskaltanut syödä eikä käydä vessassa. Nyt on jo vähän helpottanut, mutta Hörpi on jatkuvasti varautunut eikä uskalla tulla makkariin, missä pentujen koti tällä hetkellä sijaitsee - vaatekaapin alimmalla hyllyllä.