Syksyistä eloa

Kissat viettävät kissamaista syyseloa. Kesä meni takapihalla ulkoillessa, Helmi sai ruohoa syödäkseen ja Napita melkein pyydysti hiiren, mitä nyt viime hetkellä pelästyi sitä. ;) Mirrikät pitäisi viedä rokotuksille, ja madottaakin jossain vaiheessa. Pyhä Birman Kissa ry:n järjestämällä terveyspäivällä olin ja nyt sen lisäksi, että tiedän kaiken kissan munuaisista ;), pitäisi Helmi viedä taas munuaistesteihin ja -ultraan. Fosfori- ja kaliumtasojahan ei Helmiltä ole koskaan katsottu ja tuon luennon jälkeen totesin, että hyvähän nekin olisi tarkistaa. Hörpinkin voisin samalla noissa testeissä käyttää, sukurasitetta kun kuitenkin löytyy.

Sen sijaan Hera päätti vihdoin kiimailla ja vieläpä suotuisaan aikaan. Kolli eli Sultsinan Misteli (Soho) tavattiin 20.-22.9., ja nyt näillä toisilla tärskyillä rakkaus syttyi pe-la yönä. Vielä olisi viikko jännitettävää, tuleeko meille itämaisvauvoja. Logistiikka ei ole kauhean selvillä muuten kuin että Hera tulee sijoituskodista meille synnyttämään ja kasvattamaan pentunsa. Kovasti olen miettinyt, että mikä olisi sopiva aika Heralle tulla tänne, stressin ja kotiutumisen kannalta. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että viikko ennen laskettua aikaa, joka olisi muuten marraskuun loppupuolella.

Varsin monenvärisiä pentuja voi tulla - kuviottomia, ilman valkolaikkuja, naamiomahdollisuus on. Isä on lila ja Herahan on kilppari.

Jos sitä taas syksyn myötä virkistyisi bloggaajana. Koska nyt ei ole omia kuvia niin lisään pari kuvaa Seinäjoen näyttelystä, siellä seikkaili Napitan komea poika Aio Amuri "Osmo", nykyisin muuten hopeinen suklaatäplä. Tykkään hirmuisesti Osmon kokonaisilmeestä, etenkin silmistä. Kuvien oikeudet ja kiitokset valokuvaajalle - Mirka Kivilahti.