Kuvia ja tilanteita, vihdoin!!

Kesä ja kärpäset ovat vieneet meidät mukanansa. Hups, Napitan pennut ovat nyt maanantaina jo yhdeksänviikkoisia. Mihin tää aika menee? Suuret pahoittelut kaikille päivitystä ja kuvia odottelleille!

Hörpinkin vauva täytti neljä viikkoa! Iso möhkylä jo! Ja niiiiiiiin suloinen karvainen otus, harjoittelee ruokailua ja tassuttelua ympäriinsä.

Napitan vauvoilla suunnitelmissa rokotukset (nyt maanantaina). Ensimmäinen madotus tulikin jo suoritettua. Pentujen luovutus on aikaisintaan pe 10.8. Alustavasti pohdimme tarkastusta ja toisia rokotuksia ke 8.8. tehtäviksi niin jää pari päivää aikaa seurata pentujen vointia, sillä olen huomannut, että rokotus ja luovutus samana päivänä ei välttämättä ole aina paras ajatus.

Musta sai rekisterinimekseen Nivo Nirva. Hopeatäplikkäästä (kyllä, se rekisteröitiin nyt hopeaksi kaiken pohdinnan jälkeen) tuli Hihku Hyhky. Suklaatäplikäs on Aio Amuri, kutsumanimeltänsä Osmo. Siamilaispoika rekisteröitiin ruskeatabbyksi, vaikka hopeinenkin voi olla. Ajattelin, että helpompi muuttua hopeiseksi kuin hopeasta ruskeaksi - tarvittaessa. Kovin on sävy muuttunut ja voisi ollakin hopeaton, we'll see. Joka tapauksessa, hän on Vaadi Vuores. Pentueen ainoa tyttölapsi Rusetita Rusko on suklaatabbynaamioinen.

Eli kyseessä on imperatiivipentue (meillähän on jo Napita, Hörpi ja melkein-imperatiivi Helmi :)) yhdistettynä Tampereen kaupunginosiin/alueisiin. Mukaan pääsi myös tuore asuntomessualue. :)

Hörpin vauva on ruskeanaamiopoika. Kovasti oli kysyntää, mutta nyt saattoi käydä niin, että hän etsii kuitenkin omaa kotiansa! Ota yhteyttä, jos kotoasi puuttuu tällainen pieni pallero. :) Rekisterinimi vielä hakusessa.

Napitan vauvojen tilanne on se, että Aio Amuri lähtee venäjänsinisen kaveriksi eli on varattu. Varattu on myös Nivo Nirva, jolla on kaverina karvaisempaa väkeä - koiraa ja kissaa. Rusetita Rusko on nimivarattu, kunnes häntä tullaan katsomaan - toisen siamilaisen kaveriksi mahdollisesti menisi.

Superkomeat (ja ISOT!) pojat Hihku Hyhky ja Vaadi Vuores ovat vielä vapaita. Tykkään molempien profiilista hurjasti! Hopeatäplän täplät ovat kehittyneet, mutta vielä vaiheessa. Korvat saisivat olla alempana, mutta kokonaisuutena komea kaveri. Luonteiltansa molemmat varsinaisia kullanmuruja. :) Hopeatäplikäs on meidän rohkea seikkailija, aina kovasti menossa uusiin paikkoihin häntä pystyssä.

Suklaa/hopeatabbysiamilainen on lumoava. Hyvin harmillinen tuo hopea-aspekti, saisi tulla jo hyväksytyksi Fifessä. Tän herran kanssa voi käydä näyttelyissä, jos yli 10-kk värintarkastuksessa saa värikseen hopeattoman. Pitkä ja korkea, elegantti, kollimainen olemus. Tykkään korvien sijainnista ja muodosta. Silmienkin väri ja muoto oikein mukavat. Tässä nyt muutamia mainitakseni. :)

Todellisuudessa varmaan kaikki saisivat sertinsä ei kilpailua-tilanteessa. Hopeatäplikkäässä mietityttää värin kehittyminen ja kuvio, kun ovat vielä kesken. Mustalla oli mielestäni "huonompi" ilme pienenä, mutta nyt hän on kehittynyt todella suloiseksi ja näyttäväksi kisuksi, korvatkin ovat kivat, hieman kärjestä terävät tosin. Silmät eivät ole niin dominoivat kuin itse tykkään, tämähän on toki vain makukysymys. Simskut ovat asia erikseen värinsä kanssa. Vain suklaatäplikkään uskallan sanoa suoraan näyttelytasoiseksi - ihana paketti: kauniit ja selkeät täplät, silmien muoto hyvä, silmien värikin kivasti kehittymässä, profiilikin melkolailla pomputon jne.

Noo kun omia on niin helppo kehua. :)

Hörpin lapsi sen sijaan on näyttelyistä kaukana valkoistensa kanssa, on mallia nilkkasukista tuli polvisukat, heh. Siitokseen tosin voisi sopia, tai lemmikiksi.

Napitan vauvoilla vessatouhut ja syömiset sujuvat jo mallikkaasti. Syövät muuten ihan järkyttävän paljon! :) Napita on itse ihan hirveän ruipelo ja laihanluiseva otus. Ei auta, vaikka vauvaruokaa ja lihaa ja rasvalisiä ja ties mitä menee alas kilotolkulla. Imettävän äidin iloja siis. Napitalla on myös 24/7 nälkä. Olen ollut tosi tyytyväinen, kun kerrankin menee alas ns. pahemmatkin ruuat. On mennyt sardiinit (!), ihmisten eväät ties minkälaiset (siis riivitty suoraan lautaselta, ei varsinaisesti tarjottu - esimerkkinä pizza, pekoni ja oikeastaan mikä tahansa ihmisen lautasella oleva sapuska), raaka liha, kananmuna jne. Haittapuolena se, että suljetun oven takana yön läpi huudetaan, että RUOKAAAAA heti, kun se viides märkäruokapussi on syöty loppuun. Tietysti syynä voi olla sekin, että ovi on suljettu. Harva kissa kai sietää suljettuja ovia. :))

Kuvatulva, olkaa hyvät.

Hörpin vauva varmaankin kolmen viikon iässä, on tuosta jo kovasti kasvanut.

Hörpi pesii vaatteisiin

Napitan pesue ruokailee...

... ja kaveri on kiva tyynynä

 Rusetita Rusko söpöilee:

Joskus meillä nukutaan näin:

Bad ass-ilme ruskeatabbyherralla Vaadi Vuoreksella :D

 Nivo Nirva:

 Ja taas pääsemme Rusetitaan, hän on jossain pyörinyt, kun on ihan likanokkainen...

Vaadi Vuores:

 Aio Amuri "Osmo" sopii sisustukseen:

Pitkäkaulainen Nivo Nirva :D

 Hihku Hyhky hopeatäplä tässä moi

 Napita nälkäisenä

 Rusetita tutustuu salaattipussiin...

 Sekalaista kuvamateriaalia

Osmon profiili!

Hihku Hyhky ja putkilo

kaikki läjässä

mustakin on mukana!

Napitan imetysasento parin viikon takaa :D

Mukaan vielä Helmin kesäkarva ja sen tuuletus :D