Mitä kaikkea meille on sattunutkaan!

Oho, onpas viikko vierähtänyt jännittävissä merkeissä.

Hörpi ei sitten ruvennut synnyttämään suurista pesänrakennuksista huolimatta. Sektiolla 68-69 tiineyspäivänä syntyi 14.6. torstaina (itämaiset on syntyneet 14.5., miten hauska sattuma) Hörpin ainoa lapsi. Kovasti näyttää pojalta, ruskeanaamio on hän tabbylla tai ilman. Maitobaari on auki 24/7, joten 120-grammainen syntyessään on tänään jo 190 grammainen. Hörpi on eristetty makkariin, kun elämä Napitan kanssa ei taaskaan ihan mene rakkaudella. Suojelevainen on vauvaa kohtaan, ei edes vessassa suostunut käymään kahteen ensimmäiseen päivään! Pentu oli alussa ihan vetelä, mutta lämmityksellä pikkuhiljaa virkosi. Nyt on jo innokas tissitakiainen.

Tietysti tässä on kovasti miettinyt syytä, että miksi vain yksi ja miksi sektio. Kohdunsarvet olivat menneet ristiin hieman, vaikuttanee synnytyksen käynnistymättömyyteen.

Hörpiltä vietiin samalla kohtu ja munasarjat. Tietysti kirpasee, kun tää on oikeasti Hörpin viimeinen vauva, mutta toisaalta taas oli jo aikakin siirtää Höpi eläkkeelle.

Napitan pennut muuttivat olkkariin viikko sitten. Voi morjens tätä menoa. Liekö poikavoittoisuudesta, sattumasta vai rotuominaisuuksista johtuvaa, mutta birmavauvat vs. itämaisvauvat -taistossa birmat voittavat ylivertaisesti, jos älykkyydestä kisataan! :P
Lähdetään siitä liikenteeseen, että nää on tosi söpöjä. Ne saavat kaiken anteeksi sellaisella suloisella pikku tuijotuksella ja tassutuksella. Ja positiivista on sekin, että tänään oppi viimeinen syömään oikeaa ruokaa. JES! Johan siinä kestikin, mutta eikös pitkä imetys ole tunnetusti terveyttä edistävää. ;)

Sitten se vähemmän älykäs osuus: näillä karvapalloilla on tässä vaiheessa vielä kalan muisti. Hiekkalaatikossa ollaan käyty. Sitten ollaan käyty myös tosi paljon muuallakin. En tajua! Jos heitän kolme kertaa pennun hiekkikselle ja joka tapauksessa se kipittää siihen parketille viereen pissalle niin häh. Pennut tuntuvat olevan siinä vaiheessa, että kun hätä iskee niin se iskee NYT.

Vanha kunnon facepalm on ollut käytössä koko viikon ajan...

Yritän muistaa, että kissat on siistejä eläimiä ja kyllä kaikki pennut lopulta sisäsiisteyden oppivat. Voisivat oppia vain hintsun nopeammin. :D

Ne myös purevat johtoja, vaatteita, sormia, pahvia ja ihan kaikkea. Pikkuhampaat kutiavat. Auts.

Joka tapauksessa ovat ihania. :)) Nyt näitä suapi ruveta kyselemään, katselemaan ja varailemaan, kun ovat viisiviikkoisia. Kohta ilmestynee Sajamiin pentuilmoitus, Oricatin sivuilla onkin jo. Hörpin pennusta en tiedä, että mitä tapahtuu ja mihin sijoittuu. Kollisijoituskodit Pirkanmaalta huhuu, ois tyrkyllä yksi birma ja yksi itämainen. No okei, hämäläisiäkin suostutaan harkitsemaan. :)

P.S. Pentujen eiliset viisviikkoskuvat olivat taas yhtä sähellystä. Ja taas jättisimskusta on vain yksi kuva! Otetaan semmoset viralliset toisella kertaa... :)

Tämän kuvan takana näkyy meidän uusi hieno sisustuselementti, tunnetaan myös kirja- ja teippikasana, joka ympäröi koko sohvan. Jättisimsku heti ensimmäisenä olohuoneiltanaan tunki päänsä sohvan alle - superpieneen rakoseen siis. Näihin ei ole yksikään birmanpää mahtunut. Eikä muuten mahtunut jättisimskun pääkään, nimittäin ulos. Voi luoja sitä huutoa, kun pentu huusi, Napita huusi ja allekirjoittanut tärisi ja mietti, että mitäs voita mä tän päähän pistän, kun ei vaan mahdu. Ja pakkohan siitä pennusta oli pitää toisesta päästä kiinni, ettei olisi tyystin sohvan uumeniin kadonnut. Näppärästi olin vielä silloin yksin kotona. No, onneksi sain nostettua toisella kädellä sohvaa sen verran, että saatiin siamilaisparka pihalle.

mami valvoo

suklaatäplä

ruskeaa/hopeatäplä

suklaatabbysimsku, mielestäni vieläkin tyttö

samainen

 

 

tässä päivän ainoa kuva jättisimkusta, joka on siis hopeatabbysimsku

mustuainen ja korvat

iso ja pieni musta

tulitikkulaatikko kokovertailuna

pikkusiamilainen tuijottaa juuri sinua!

suklaatäplikäs

ruskeahopeamikäliekuvioisen värinmääritys on tosi helppoa, kun selkä on hopeaton ja maha hopeinen

viimeisenä kuvana suklis tissillä