Vaaleanpunaista ja herkkää - no, ainakin melkein...

Tässä kuvatodiste, että odotus ei ollut turhaa:

Kuvasta kiitos Mirkalle!

Napitan kiima alkoi, ja alkoikin ihan tosissaan, huutelu oli koliikkivauvamaista ja talon siisteydestäkin huolehdittiin, kun me ihmiset päästiin pesemään yhtä sun toista Napitan merkkaamaa. Miksi me saatiin merkkailevat naaraat, kun useimmilla tuntuu olevan ihan kohtalaisen hiljaisia ja täysin "kuivia" naaraita? Tasan ei käy nallekarkit!

Kaikki byrokratia oli hoidossa kollinkin puolelta, joten ei kun nokka kohti Savoa. Autossa Napita nukkui rauhallisena. Kuopio-kyltin kohdalla taisi unohtaa kiimansa, nimittäin uusi paikka ja uudet hajut ja varsinkin uusi, innokas kollituttavuus ei varsinaisesti lämmittänyt neiti mustan mieltä. Kolli on komea, lihaksikas uros, joka ei tosin jättiläiskissa Napitaa isompi ole. Kolliparka (eli "Aapo" eli CatsmeifUcan van Crystaltina*NL, DeLaSoul's-kissalan omistama poitsu, PRA-negatiivinen) sai liehittelyreissulla haaverinkin päähänsä, mutta se ei paljoa innokkaan miehen vauhtia haitannut. Seuraavana päivänä kävimme moikkaamassa Napitaa ja tuttujen läsnäollessa neiti vähän rentoutui ja päästi muutamat kiimajoikauksetkin maailmaan. Ei kuitenkaan mitään toivoa kollin päästä lähelle. Napita ei oikein tiennyt, että kurista rakkauslauluja vai kiroilla miehet suohon, teki sitten molempia samaan aikaan. Nauratti vähän tilanne - musta Napita, joka on jotenkin ihmeellisesti venynyt pitkäksi, lihaksikkaaksi naiseksi, mörisi matalalla äänellään kollille, joka on vaalea, ehkä hieman korkeampiäänisempi ja keskikokoinen. :)

Illalla kuulin uutisia - Aapo oli yllättänyt Napitan, hypännyt neitiparan päälle wc-pöntön päältä. Voitte arvata, mitä Napita tykkäsi tästä tempusta... No, kyllä neiti leppyi lopulta, ja vaikka ei varsinaisesti rakastunutkaan kolliin niin homma hoitui oikein mallikkaasti tästä tempauksesta eteenpäin, kuten kuvakin todistaa.

Kovasti toivotaan vauvoja! Jos tärppi kävi niin laskettu aika sijoittuu välille 31.10.-1.11. Väreinä musta itämainen / ruskeanaamio simsku, mahdollisuus siniseen, lilaan ja suklaaseen. Kuviottomia tai kuviona täplikäs (tabbynaamio siamilaisilla), periaatteessa mahdollisuus klassiseen tabbyynkin. Me tietysti toivotaan eniten mustia vauvoja, kun niitä tässä yritetään kasvattaa kaikenmualiman kilppareiden (ja kanelin...) lisäksi, mutta kaikki vauvat ovat tervetulleita väristä ja sukupuolesta huolimatta. Karsea vauvakuume! Marraskuuta odotellessa!

P.S. Tulkee morjestamaan ensi viikonlopun Pirokiin. Kissan kissaa ei ole mukanani, mutta olen taas perinteiseen tyyliin paikalla jokapaikanhöylänä (oma yhdistys) sekä satunnaisena kissojen tiirailijana. Erityinen kiinnostus kohdistuu meidän Töpselin ainoaan lapseen eli Pörrökerän Piipsu-neitiin, jolle kyseessä on ensimmäinen arvostelunäyttely, sekä Helmin erittäin upeaan ja hyvinmenestyneeseen Viivi-tyttäreen (alias Tamus Vectra Pipro, blogissa aikaisemmin tunnettu "pyllynä" tai Pippurina :)).

Heran taas tapaa Jyväskylässä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, lokakuisena sunnuntaina.