Heinäkuun hurjat

Ihan ollaan oltu hiljaa hissukseen, jotenkin blogityhjyys vaivannut, ei mitään asiaa. Kesäkuu meni hyvin pitkälle työelämän parissa ja niin taitaa mennä heinäkuukin, elokuussa sitten lomaillaan.

Elokuusta tuli mieleen, birmayhdistys järjestää esittelynäyttelyn Tuurissa ja toivoo mukaan muitakin rotuja sankoin joukoin! Tämä IV-ihmisille tiedoksi, huom huom! :) http://birma.fi/ajankohtaista.php
Itse ajattelin ilmoittaa Helmin ja Hörpin mukaan, tai jomman kumman ainakin. Josta tulikin mieleeni, että miksi en ole jo ilmoittanut - - no, ehkä näyttely ei ole vielä aivan täynnä. Kesä menee näyttelytaukoa pitäessä, syksyn ulkomaan näyttelyistä hieman haaveilen.

Tuli tehtyä muuttokin tässä kuun vaihteessa ja kissat olivat sillä välin lomalla mummolassa. Kissala pysyy Tampereella, tosin muutti aivan toiselle puolelle kaupunkia. Aamulehtikään ei ole vielä osannut perille, vaikka uusi osoite ilmoitettiin aikaa sitten. Pienen ihmetyksen saattelemina kissat palasivat parin viikon reissulta tänään uuteen asuntoon, mutta eivät mitenkään erityisen kummallisesti heti alkuunsa suhtautuneet. Helmikin on jo niin tottunut muutto- ja reissukissa, ettei paljoa maisemanvaihto rouvaa hetkauta. :) Olenko muuten maininnut, että Helmi on vauhtikissoista suurin? Kovaa autoillessa Helmi on hiljaa ja kun vauhti hiljenee, heti alkaa märinä takapenkillä. Näenkin aina mielessäni Helmin moottoripyörän sivuboksissa, kaulaliina ja kypärä päässä... :D


Meidän pikkumusta itämaisneiti oli järjestänyt - luonnollisestikin - yllätyksen mummolareissulla eli aloitti kesätauon jälkeen (oliskohan ollut kolme kuukautta?) kiiman. Merkkailevan sellaisen. Kovaäänisen sellaisen. Eli kiitos kun hoidatte näitä karvaisia lapsenlapsia ja anteeksi... Ehkä Napita ajatteli, että toisen paikassa ei ole kolleja, mutta toisessa saattaa olla ja varmuuden vuoksi kannattaa huudella. Veikkaan, että kun kiima tuli kerran niin se tulee pian uudelleenkin. Pitää järjestää pikaisesti hommat niin, että saadaan Napsu kollin luokse seuraavasta kiimasta tai mie en ala - uuden asunnon parketeille ei saa kissat kuseskella. ;)

Ja olihan mulla lisääkin asiaa, olen nimittäin iskenyt silmäni erääseen ihanaan naaraspentuun mielenkiintoisesta yhdistelmästä, kyseessä siis itämainen lyhytkarva -pentunen. Kauan olen pennun äidiltä pentua haikaillut, joten kyseessä olisi (paino lopulla -isi = haikailu = ei mitään varmaa) parin vuoden aikaisen ajatuksen toteutuminen. Meille ei mahdu, joten sijoitukseen pitäisi tytyn mennä, jos ylipäätänsä tulisi. Ongelma on vaan tässä - en halua sijoittaa kissalan ensimmäistä naaraspentua vieraaseen tai edes vähemmän vieraaseen perheeseen, vaan pitäisi olla tuttu, että saisin tyttöä halia usein. Pitäisi olla sellainen perhe, että siinä olisi kissoja ennestään / tulossa kissakaveri / ainakin koirakaveri / hirveän virikkeellistä ja tusina innokkaita leikittäjälapsia. Pitäisi olla Pirkanmaa/Häme -alueella. Kaikki innokkaat sijoituskodin ystävä- ja tuttavapiiristä siis ilmoittautukaa, teitä tulee varmasti jonoksi asti... tai sitten ei. No, yrittänyttä ei laiteta + muut oudot sanonnat.

LeeRaus hiljenee hetkeksi, palaillaan seuraavan kerran Napitan ja The Kollin toivottavasti vaaleanpunaisissa ja sydämenmuotoisissa asioissa.