Onpas ollut blogin puolella taas tyyntä ja äänetöntä, no mutta - helmikuu on lyhyt kuukausi ja parannetaan tapamme maaliskuussa. :)
Allekirjoittanut osallistui viime viikonloppuna kissan genetiikan jatkokurssille ja oli ihme kyllä ainoa birmakansan edustaja, nelosen ihmisiä olikin sitten enemmän. Kiinnostava kurssi, vaikka paljon kertausta olikin! Opinkohan koskaan, miten kuviot periytyvät?
Töpselille on ilmestynyt toinen morsmaikku ja toivottavasti tämä yhdistelmä toteutuu, sillä olen henkilökohtaisesti yhdistelmästä todella innoissani - erittäin yhteensopiva pariskunta kyseessä. Lisää sitten, jos ja kun vietetään häitä.
Kauhea kissavauvakuume vaivaa, saatais nyt Napitalle niitä vauvoja ääh. Tosin haluaisin halia ja paijata etenkin suklaakilppareita ja Napitasta ei kyllä hevillä sellaisia tule, joten joutuu tyytymään ehkä vain suklaisiin. ;) Kosiskellut isäehdokkaat ovat väreiltänsä musta ja suklaa.
Paljon on ollut keskustelua sekä livenä (kurssilla) että netissä kasvatustyyleistä. Jostain syystä olen ottanut keskustelut kohtalaiset huolettomasti vastaan. En ole kommentoinut foorumeita enkä blogeja (livenä olen tosin ollut äänessä riittämiin, mutta se on tyypillistä ;) ), sillä olen kokenut, että mulla ei ole mitään uutta tuotavaa keskusteluun. Ajattelen niin, että jokainen voi kasvatuksessaan kehittyä ja miettiä valintojansa, mutta loppupeleissä kasvattajia on ihan yhtä monta kuin kasvatustyylejä. Jos joku ei pidä omastani niin ei ole minun häviöni. ;) Paljon on LeeRaus-kissalalla tulevaisuuden haaveita ja joillekin kissatutuille olen niistä puhunutkin. Saas nähdä, kuinka moni tuohtuu, kun näistä ajatuksista kuulee, mutta se on sen ajan murhe se. Pääpiirteissään kyse on siitä, että joko Napitan toisen pentueen sulhoksi tai Napitan lapsen sulhoksi valitaan jotain erittäin yllättävää. Paitsi, että tää juttu on tällä hetkellä pelkkää hattaramaista, yksinäistä haihattelua. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato jne...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yllättävää? Niinkuin vaikka... pitkäkarva? ;) Join the dark side. We have chocolate. :p
VastaaPoistaOnnea LeeRaus vauvahaaveisiin. Meillä eletään balineesipörröistä vauva-arkea. Paljon rakkautta, vähän huoliakin. Jaksua ja intoa arvokeskusteluihin ei juuri nyt löydy tästä osoitteesta. Ainakaan ei omia poikia voi matadoreiksi syyttää, kun toiselle ei sovittujakaan morsmaikkuja kuulu, toinen astuu ekan tyttiksen vasta URKin jälkeen.
No sijoituspojalta munat kaikkoaa huhtikuun loppuun mennessä. Tarjolla on ollut, vaan ei tyrkyllä.
Omasta mielestä hienoja kasvatusajatuksia voi olla, mutta sitten kissaliitto ja sen säännöt murskaavat ne hienot haaveet.
VastaaPoistaNoista itämaisista en ymmärrä mitään, kun mun kissoilla pitää olla leveät posket. Ehdottomasti. :-) Ennenkö mun maku muuttuu...
Tuo Töpseli näyttää kuvissa niin komealta pojalta, että on hyvä, että lisää morsmaikkuja tulee.
Wau, tuutteko te OLH puolelle? TERVETULOA lämpöisästi! Täällä on puuhaa kaikille innokkaille!! Mun täytyy kyl sanoo et touhtumista tai kyräilyä ei tältä puolelta löydy, se on tosi harmi jos mun kirjoittamisten perusteella vedetään näin äkkipikaisia päätöksiä. Eikä mun kirjoitukset ole koko rodun edustajien kirjoituksia xD Musta tuntuu että mitä mun edellisiin postauksiin tulee niin ihmiset on lukenut sen kovin mustavalkoisesti ja sen lisäksi ottaneet itseensä aivan turhaa. No onneksi tosiystävät tunnetaan siitä että ne eivät kehittele kuvitelmia toisista :O)
VastaaPoistaJännittävää seurailla mitä tulet tekemään, Onnea matkaan :o))Ja Napitalle rapsuja!
Voe työ ootte kaikki ihania, kun kommentoitte ♥ , mutta täytyy latistaa tunnelmaa sen verran, että kyseessä ei ole OLH-ajatus vaan jotain paljon villimpää, heh.
VastaaPoistaTosin ei ole mitenkään mahdotonta, että tultais OLH-jengiinkin joskus, nimittäin mä olen jo pidemmän aikaa kuolannut ihania pitkäkarvoja!
Tää mun alkuperäinen ideani tosin saattaa kuivua kasaan jo ennen alkuansa, joten en vielä tämän enempää siitä viitsi puhua (sen sijaan olen ilkeämielinen ja kiusaan tällaisella arvoituksellisella puheella, heh :D).
Jos joku haluaa tietää niin oikeasti mielelläni kerron, mutta en viitsi vielä tässä blogissa tarkemmin huudella.
Niitä kurssin "villejä teoriassa hienoja" ajatuksiahan minäkin yritin vain saada mukaan blogikeskusteluun :) Kiva kurssi oli, hauskaa kun taisi sama kohta jäädä ongelmaksi molemille - voidaan joskus takoa niitä täpliä ja raitoja oikein urakalla jos törmätään ;D
VastaaPoistaJos joskus vielä innostut pitkäkarvoista niin tervetuloa, oman kokemukseni mukaan meillä on paljon keskustelua ja hyvä niin, mutta porukka puhaltaa aina kuitenkin yhteen hiileen (yhteen turkkiin? ;) ) loppujen lopuksi!