..vaikka ei niin usein päivitetäkään. :)
Aikamoista rumbaa tämä sairastelevien kissanpentujen hoito yhdistettynä koulunkäyntiin ja muuhun elämään, mutta elämä on, jos muistelemme mainoksen sanomaa.
Nyt näyttää kuitenkin jo paremmalta. Kolme päivää pennut + Helmi ovat saaneet pinkin Synulox-pillerin nassuihinsa (ja meikäläinen on myöhästynyt luennoilta - todella iisiä antaa aamukiireessä kissalaumalle lääkkeet naamariin :D), vielä muutama päivä lisää niin olisi kuuri syöty. Tätä ennen kokeiltiin Attapectiä eli juuri sitä ihanaa mutaliejun näköistä ja varmaan makuistakin vatsan tasapainottajaa. Oksentelua ja ripulia ei juuri ole enää esiintynyt. Pennut ovat päättäneet ottaa kadonneet kalorit takaisin vauhdilla ja sunnuntaina vetelivät viisi (!!!) Miamorin 100g märkäruokapussia nassuihinsa ja taisi nälkä yllättää tämänkin jälkeen pikapuoliin. Ovat kaikki jo siinä kilon tietämissä - ihan hyvä ykstoistaviikkoisille.
Hörpi on vieläkin aikamoinen ressierkki ja etsiskelenkin nyt homeopatiasta apua tuolle jännittäjälle. Onneksi on mualimassa ihania ihmisiä, jotka auttavat meitä homeopatiasta tietämättömiäkin mäessä - kiitokset Sailalle siis! :)
Hörpin raskaus etenee hieman salakavalasti. Maha on vielä pieni, vaikka kuudetta viikkoa kai jo mennään - hieman olen tässä kalenterista sekaisin. Hörpi onkin kyllä aika hoikka johtuen pahanmakuisista raksuista - - Hörpihän ei syö mitään pahaa ruokaa kuin naamaa väännellen hyi. Viime viikolla kuitenkin saapuivat RC:n kittenraksut ja henkilökohtaiset suosikkini (en ole maistanut) Applawsin kittenit. Felidaen (olikohan se näin) ihmisen mielestä kivat viljattomat raksut kun eivät olleet herkkua kenenkään nelijalkaisen mielestä.
Oli miulla vielä lisääkin asiaa, nimittäin Napitan kanssa olisi tarkoitus suunnata Jyväskylän kissanäytelmään nyt sunnuntaina. Lukijat huom - saapi vetää hihasta, jos huomaa tutun oloisen bloggaajan musta itämaisvauva sylissään. Hieman muuten jännittäisi, kun on ensimmäinen näyttely, jossa ei ole tuttuja ympärillä neuvomassa.
Napita on kasvanut, hänkin salakavalasti, todella paljon. Turkkikin näyttää nyt huomattavasti paremmalta kuin pari viikkoa sitten, tosin turkki on kummallisesti ohentunut. Kuuluukohan tämä ikään?!
Ajattelen, että en pese Napsua näyttelyyn vaan lähinnä "pyyhin pölyt" turkista. Korvakarva-asiat hirvittävät - miten ihmeessä ne pitäisi poistaa? Kääk! Onko pakko? Entä jos ei tahdo? :D
Kuvasatoa saatte hetken odotella, mutta lupailen kyllä, että kuviakin tulee kohta!! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiva kun pennut toipuvat taasen.
VastaaPoistaTosta näyttelystä... On ihan kiva mennä näyttelyyn, kun tuomarit antavat palautetta, että kyllä kissa on ihan jees, mutta omistaja ei ole osannut laittaa sitä, joten EX2. Tai kommentti: pese se heti kotiin päästyäsi. ;-)
Nyt pientä kissojen luonne-tutkimusta. Meidän toinen birma - tyttö - on luonteeltaan ihan kuin meidän kotikissa - tyttö kanssa. Rohkea, hyvin aktiivinen, seurallinen ja mitään seikkailua kaihtamaton.
Onkohan ne luonne-erot sittenkin enemmän sukupuolesta riippuvia?
Kommentoin vielä noita kokemuksia tupsuista korvissa. Minäkin aioin olla luomu. Vaan mitenkäs siinä sitten kävi? Jokaisessa näyttelyssä oli joku vanhempi mies, joka tuli sanomaan, ettei tollaisia tupsuja voi olla. Tuomarit eivät tykkää ja sitten napsasivat hienot tupsut pois. Mitäs siinä vastaan väittämään, kun oli ekaa kertaa näyttelyssä ja toiset tiesi paremmin. :-)
VastaaPoistaMutta on sitten näiden alkuhässäköiden jälkeen tultu kotiin BIS-pokaalit kainalossa. :-)
Terv. Nim. Kokemusta on näyttelyistä
Onnea Hilkka teille uudesta perheenjäsenestä! Tytöt on tosiaan yleensä vähän räväkämpiä poikiin verrattuna, mutta toisaalta kyllä nämäkin vaihtelevat aika paljon. :)
VastaaPoistaTupsuista ei taideta yleisesti tykätä birmoilla, mutta itsekin kuulun ikuisiin vastarannan kiiskeihin - mielestäni tupsut ovat todella söpöt isoilla ja pienillä birmoilla. :)
Heippa!
VastaaPoistaMeinasin odottaa Kes-Kis-päivitystä blogiin, mut en sit malttanutkaan. :)
Oli joutilas hetki ja aloin miettimään sitä sun kasvattajanimidilemmaa. Ideoin sit kasan kasvattajanimi-räpellyksiä yhdistelmästä Napita+birma. Ehkä jostain noista saat idean kasvattajanimeen, tai jos joku miellyttää sellaisenaan, käytä ihmeessä! Tämmösiä sain aikaan:
Birnapin/Bir-Napin, Nabirman/Nabirma´s, Napibir, Nabir, Narma/Narma´s/Narman, NapitaB, NaBirtan/NaBirta´s.
Mulla on ihan liikaa vapaa-aikaa, mutta kuten tuli sanottua, minusta on hauskaa keksiä nimiä!
Terkuin Mystisten Nuudeleiden Hanne :)
(suloiselle pikku Napitalle pusut!)
Hanne: Kiitos oikeasti hyvistä nimi-ideoista, pistetään korvan taakse!
VastaaPoistaMäkin oon yleensä innoissani keksimässä nimiä, mutta tän kasvattajanimijutun kanssa lyö tyhjää.
Mitä kertoo meistä, että me oikeasti harkitaan nimeä Leeraus - - se olisi aika hauska FI*-alkuosan kanssa. B)
Hoho, FI*Leeraus, ihan parasta! xD
VastaaPoista