Jotain mustaa ja jotain valkoista

Napita tuli taloon ja sekoitti pakan. Sitä ennen kuitenkin muita kuulumisia.

Hörpi kävi ihanan punaisen kollin luona treffeillä. Pidempiaikaiset lukijat saattavat muistaa Aikun ja Hörpin edelliset surkeasti menneet treffit - tällä kertaa kaikki meni ihan toisin. Lempi leiskahti ja nuoriso vietti saunasviitissään kaksi romanttista yötä varsin toimeliaissa tunnelmissa. Jälkikasvun toivotaan syntyvän maaliskuun puolivälissä, luvassa olisi kilpparityttöjä ja ruskeita poitsuja. Me toimitaan sijoitusperheenä ja kyseessä on Tamus-pentue, joten kaikki kiinnostuksenosoitukset Tanjalle.

Nykyiset birmapennut kasvavat ja voivat hyvin. Pennuilla oli viikon verran masut sekaisin, mutta kukapa välttyisi penturipulilta - nyt näyttää kuitenkin siltä, että siitä pikkuhiljaa selviydytään. Pennut ovat ihan älyttömän suloisia, vaikka itse sanonkin. Siniselle pojalle "Nilssonille", joka nykyisin tunnetaan Carl Gustafina eli Marskina, on löytynyt jo oma koti ja poikaa tullaankin mitä todennäköisimmin näkemään näyttelyissä.
Myös muita pentuja on kyselty, mutta varmoja varauksia ei ole vielä tehty. Nättisukkaiselle neiti Vectralle alias Pippurille alias Pyllylle etsitään todennäköisesti sijoituskotia (kasvattaja etsii).

Ikää noin kuusi viikkoa:

Ruskea herra "Töpseli"



Pippuri-neiti naama äidinmaidosta keltaisena



Marski



Marenki


* * *

No sitten tämä tapaus Neiti Napita, joka saapui viime perjantai-iltana meille hyvin menneen muutaman tunnin ajomatkan jälkeen.

Tässä kaksi Espoon synnyinkodista napattua kuvaa:





Ei mennyt veikkaukseni oikein. Ajattelin, että birmat kauhistuisivat mustaa pientä. Liekö Feliwayn vaikutusta vai birmojen easygoing-luonnetta, Napita otettiin hyvin vastaan. Hörpi päätti, tietysti, parhaaksi paeta jonnekin mahdollisimman kauas ja korkealle. Helmi sähähti pari kertaa ja kiinnostuneena tarkkaili Napitaa. Pennut eivät olleet moksiskaan vaan pitivät Napitaa uutena leikkikaverinansa.

Napita taas sai niin kutsutun kakkahalvauksen kaikista uusista tovereistaan ja aloitti tutustumisen sähinän ja murinan merkeissä. Neiti linnoittautui kylpyhuoneeseen josta teki sitten täriseviä tutkimusretkiä muualle taloon. Ihmisrakas kissa kun on, alkoi meidän "palvelijoiden" sylissä kauhia kehräys ja pyöriminen.

Rotu- vaiko luonne-erot ovat tulleet hyvin esille ensimmäisinä päivinä. Birmat perääntyvät ja välttävät tappeluita. Napitan mielestä taas hyökkäys on paras puolustus ja sitä käytetään varsinkin pentuihin. Sähinällä tultiin huoneeseen sisään oli siellä kissoja tai ei ja jopa Hörpin kuvalle (!) ja omalle peilikuvalle (!) sähistiin. Täytyyhän sitä nyt varmuuden vuoksi...

Birmapennut eivät rehellisesti sanottuna vielä perjantaina ymmärtäneet, mitä sähinä tarkoittaa - mutta ovat sitten tajunneet tämän päivien myötä ja myöskin itse oppineet hieman sähähtelemään. Napita on nukkunut sängyssä kyljessä kiinni yönsä eikä aamuisin väsyneenä ole jaksanut hirveästi sähistä pennuille, vaikka nämä ovat neitiä haistelleetkin ja jopa purreet korvasta. Tässä todistusaineistoa:



Sen sijaan päivät ja yöt ovat hieman rasittaneet birmapentujan mieliä, sillä tämä little devil kiusaa birmapentuja. Tietysti itse on pelokas ja reagoi siksi hyökkäilemällä, mutta tassusta tulee jos birmapentu menee liian lähelle Napitaa. Pennut ovat oppineet jo astetta varovaisemmiksi Napitan seurassa, mutta silti urheasti koittaneet tehdä jatkuvaa tuttavuutta siristelemällä silmiä ja lähestymällä viehkosti. Arvatenkin Napita ei silmiänsä siristele muille kuin perheen ihmisjäsenille.

Napita kokee pennut erityisen ärsyttäviksi, kun nämä nukkuvat patterin päällä somina pikku karvakerinä. Liekö siksi, että patteri on Napitaa ylempänä, mutta sinne se pikkumusta menee käpsimään pentuja, murisemaan ja sähisemään. Hieman oli jännittynyt tunnelma, kun tietokonepöydän alla Napita käpsi patterilla nukkuvia pentuja ja Helmillä meni hermo moiseen pentujensa kiusaamiseen.

Napita tajuaa myös, että pennut ovat häntä pienempiä kun taas aikuiset birmat huomattavasti isompia. On siinä näky, kun musta pulloharjahäntäinen kissa menee sivuittain sähisten Helmin ja Hörpin ohi, yrittää raukka tehdä itsestään mahdollisimman ison ja pelottavan. Hörpi saikin tarpeekseen viikonlopun aikana. Neljä birmapentua kiristivät jo muutenkin Hörpin mukavuusaluetta ja sähisevä pikkumusta oli viimeinen pisara. Nyt Hörpikin sähisee pennuille, ravaa ympäri asunnon korkeita pintoja ja muuttuu maanläheiseksi vain poikkeustapauksissa. - - Toivottavasti stressihormonitaso tasaantuisi vähitellen.

Napita on muuten varsin hauska tapaus. Se on hurja peto huiskaleikeissä, se on myös yllättävä ruokavaras (nom nom esimerkiksi soijamakaronilaatikko!), älyttömän huomionkipeä pikkukissa (ai birmapennunkatsoja eivät silitä minua, no tungen tähän pennun ja katsojan väliin mrrrää mrääy huomatkaa minut) ja varsin käheä- ja kovaääninen kehruukone, joka tykkää istua ihmisen olkapäällä.

Kotipsykologina olen miettinyt, että ehkä Napita pelkää birmoja niin paljon birmojen pörheän ulkonäön vuoksi. Ehkä he näyttävät vain itämaiseen kauneuteen tottuneesta tytöstä jatkuvasti karvansa pörhöttäviksi ja hyökkääviksi kissoiksi. Jos näin on, mahtaa Napitaa mietityttää ristiriitaiset merkit - pörhentelevä kissa, joka siristää ystävällisesti silmiänsä. Mitäs tykkäätte teoriasta?
Joka tapauksessa joka päivä edistytään tutustumisessa. Nyt oleilu samassa huoneessa birmojen kanssa on ihan ok. Tavoitteena on, että ruumiita tai vammoja ei tule ja kahden viikon sisään nämä kaikki ovat jo kaveruksia keskenään.

En näytä kauhean vaaralliselta..



Venytys Muumien keskellä