Syksyistä odotusta

Hörpi hämmentyi. Äiti vaan nukkui ja söi eikä ollenkaan leikkinyt lapsensa kanssa.
Hörpi käveli ympäri taloa levottomana, maukui surullisena tekemättömyyttänsä eikä mikään ihmisten hali tai leikki riittänyt korvaamaan äidin kanssa vedettyjä kämppäralleja, jossa matot saa kyytiä.

Näin kului kolmisen viikkoa. Hörpi ymmärsi, että äitinsä odottaa nyt "tilassa" eikä jaksa leikkiä. Hörpi kokeili vähän kiimaillakin välillä, jos uroksista olisi lohtua, mutta sekin kiima vaipui unholaan syksyn pimeyden edessä.

Hörpi on ollut oma vaatelias ja ihana itsensä äitikriisistä selvittyään. Se tarkkailee meitä palvelijoita aamuisin ja vaikka vain varpaankin värähtäessä heräämisen merkkinä tulee Hörpi puskemaan ja halimaan. Höpsylä on muutenkin suloinen ja ihmisrakas lapsukainen, nimenomaan lapsukainen. Hörpi täyttää 30. päivä kuluvaa kuuta kaksi vuotta ja on vieläkin perheen ihana vauvakissa. Onnittelut Hörpille siis jo etuajassa! Luvassa on kalakakkua ja uusi huiskalelu. :)

Hörpin kehittymisenpaikkoja tulevalle vuodelle voisivat olla vaikkapa puremisen voimakkuuden hallinta (neiti innostuu välillä niin kovasti silittelyistä, että rakkaudellisesti puraisee silittäjän kättä - lujaa!), ennakkoluuloton vieraisiin suhtautuminen sekä makutottumusten laajentaminen ja fööniin tottuminen. :)

Lauantaina tulee täyteen kuusi viikkoa Helmin ja Ceasarin treffeistä. Helmi on nukkunut, pyöristynyt, käynyt ruokakupilla ja nukkunut vähän lisää. Hörpistä tykätään vieläkin, mutta pidetään varmuuden vuoksi vähän välimatkaa ja sähistään, jos toinen tulee liian iholle. Helmi on myös istunut kaapeissa ja ärsyttävyyteen asti raapinut kaapinpohjaa, pesääkö tehdessään vai mitä.

Helmistä on tullut kummallinen ruokailija. Se istuu keittiössä ja katselee meitä ihmisiä vaativan näköisenä. Välillä kuuluu tomera "MRÄÄÄY", jolla vissiin tarkoitetaan, että tämä sapuska ei kelpaa raskaanaoleville. Helmi myös täysin tapojensa vastaisesti repi kädestäni kissoille tarkoitetun herkkutikun ja söi sen hetkessä kuin suuri saalistaja konsanaan. Kummallista on sekin, että Helmi on halunnut syödä raakaa kalaa (!) ja possunsydän sekä Whiskasin herkkunamit maistuvat erityisellä intensiviteetilla. Kuivatuista kanankauloista on tullut entistä suurempi herkku. Raksuissa on kuitenkin aina jokin vika, vaikka raksuja on tarjoiltu neljää (tähänkin huutomerkki) eri sorttia. Märkäruokiakin syödään, mutta vähän nenää väännellen. Salaisuus ei kuitenkaan ole vielä avautunut - mitä Helmi haluaa syödä, kun aina se istuu keittiössä kun me siellä käydään?

Itse veikkaisin kolmea pentua. Helmin massu on suuri jo nyt (tosin kyseessä on hyvinsyönyt uudelleensynnyttäjä), mutta toispuoleinen. Toivottavasti tulisi nyt ainakin kaksi pentua, olisivat sitten leikkikavereita toisilleen. :) Lasketuksi päiväksi olen itselleni merkannut marraskuun 22.