Hörpi kävi Tanjan bordellissa kera ihanan punaisen Aikiin. Kiimaili ennen sitä, pihtaili sen kaksi päivää mitä olivat pojan kanssa yhdessä ja jo heti ulkona alkoi taas kiinnostua pojista. Ja huuteli sitten innokkaasti ja kuuluvasti kotona muutama päivä tämän jälkeen. Huokaus... Taisi Hörpiä vähän hämätä paikka, siellä kuitenkin taitaa olla muiden kissan tuoksuja ja ehkä kollikin oli pelottava. Ensi kiimasta otetaan uusi yritys ja toivotaan parasta. Tietysti olisi hyvä, jos saisi Hörpi olla kotonansa ja kolli tulisi tänne, mutta ko me ei kertakaikkiaan haluta sitä kollia tänne, on nimittäin aikamoinen pissaajapoika.
Helmille olisi kolli valmiina, mutta Helmiä ei nyt kiimailu kiinnosta. Olen miettinyt niin, että jos kiimaa ei ala kuulua syyskuussa niin Helmi siirtyy sterilisoituun kerhoon.
Kovasti mietittiin elo-syyskuun vaihteessa, jos meille olisikin tullut ihana cornarilapsi. Miä kuitenkin vieläkin haluan sen itämaisen tänne birmoja viihdyttämään, ja neljä kissaa tuntuu aika hurjalta nousulta suoraan kahdesta, joten päädyimme sanomaan ei hänelle:
Tietysti vähän kirpaisee, mutta tälle pennulle on jo toinen koti tiedossa. :)
Kissojen viihdyttämisestä pitikin avautua. Miten voipi olla niin vaikeasti viihdytettäviä katteja! Näillä meidän kissoilla on selkeästi liian vähän tekemistä, mutta silti katsovat kuin tyhmää, jos palvelija heittelee leluhiiriä tai paperitolloja ympäriinsä. Laserlelulla on välillä viihdykkeellinen arvo ja myös maailman-yksinkertaisin lelu rautalanka + paperinarut sen päässä toimii yleensä. Mutta missä on automaattiset kissanviihdytyslaitteistot? Niitä osaisi laiska ihminenkin arvostaa. Vai pitääkö tässä jo ruveta eläviä hiiriä hommaamaan nurkkiin.. :) No, taitaa kärpäset vielä ajaa sen asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti