Me immeiset ollaan oltu vähän surullisia kodin hiljaisuudesta, mutta toisaalta taas iloisia pentujen kotiutumisesta. Ovat kuulemma jo molemmat hyvin kotiutuneet ja tutustuneet uusiin kissaystäviin.
Helmillä ja Hörpillä on mukavat superkiimat nyt päällä, mutta urokset eivät oo vielä valmiina, joten pääsemme kuuntelemaan oopperalaulajia kaksin kappalein. Nää neidit ei oo mitään vaatimattomia lurittelijoita vaan avaavat ääntänsä oikein reippaasti ja varsinkin iltaisin. Sen lisäksi raapivat ulko-ovea ja ovat muutenkin vähän sekopäisiä, eivät syö eivätkä nuku juurikaan. Helmi on tosi kivasti merkannut tähän mennessä yhden verhon ja yhden päiväpeiton sekä paikallisen puiston kasvustoja ollessamme valjaslenkillä, uusia puolia löytyy siis tästäkin mouruajasta. Hörpi muuten pääsee nykyisin jossain edellisessä postauksessa mainituun naulakkoon. Johan se sitä naulakkoon pääsemistä vuoden ehti harjoitellakin.. :) Toisaalta Hörpiä on helppo ymmärtää - uros voi olla piiloutunut vaikka ylähyllylle ja kaikki paikat täytyy koluta läpi rakkauden toivossa.
Ja tässä kuvaosuus, kuvattu torstaina ennen pentujen lähtöä maailmalle.
Sitten vielä osoitus Hörpin ja Huiskun samanlaisuudesta, molemmat tommosia fiksun näköisiä katteja.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti